Seurakuntien varhaisnuorten KIPINÄ-suurleiri osallistuu pyhiinvaellukseen

Ev.-lut. seurakuntien palvelujärjestö PTK – poikien ja tyttöjen keskus järjestää neljän vuoden välein Partaharjulla varhaisnuorten suuren telttaleirin. Tänä kesänä järjestettävän KIPINÄ – SPARK leirin suojelijana toimivat tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja arkkipiispa Kari Mäkinen.

Heinäkuussa järjestettävä leiri toteuttaa Partaharjulla ilmastopyhiinvaelluksen 23.-25.7.2015. Kaikki lähes 2000 osallistujaa vaeltavat kolmen illan aikana leirikylistään Partaharjun Ristikiven kirkkoon. Tässä maailman korkeimmaksi kutsutussa kirkossa ilmasto on konkreettisesti läsnä, kun kirkon kattona on paljas taivas sääilmiöineen.

Ristikiven kirkon sisällä kasvaa seitsemän puuta: kuusi suurta mäntyä ja pieni pihlaja. Lapset eläytyvät leirillä puiden tärkeään tehtävään ilmastonmuutoksen hillitsijöinä. Pyhiinvaelluksen päättävä Ristikiven kirkon ilmastohartaus pidetään yhdessä näiden puu-seurakuntalaisten kanssa.

KIPINÄ-leirin suurelta päätösnuotiolta lähtee ilmastopyhiinvaelluksen haaste seurakuntiin. Leiri toivoo, että kerhot ja seurakuntien kasvatustyön tapahtumat syksyllä 2015 järjestäisivät omia pieniä pyhiinvaelluksiaan – vaikkapa toiseen kerhoryhmään tai naapuriseurakuntaan samalla tutustuen. PTK tarjoaa seurakuntien kasvatustyölle apua ja materiaalia pyhiinvaellusten järjestämiseen.

Pyhiinvaellus Pariisiin on lapsille ja nuorille tärkeä viesti siitä, että jokainen voi olla mukana vaikuttamassa. Ilmastonmuutos tulee tavalla tai toisella olemaan läsnä lasten ja nuorten elämässä, ja siksi on tärkeää osoittaa, ettei sen edessä tarvitse lannistua. Jokaisen toiminnalla on merkitystä. Toivo elää siinä, että teemme matkaa parempaan suuntaan.

Pyhiinvaellus lähtee siitä, että matkanteko itsessään on tärkeää. Oikeaan suuntaan kulkeminen lähtee hiljentymisestä ja oman mielen muuttamisesta.

-          Suvielise Nurmi, PTK

PTK on tuottanut myös yleisempiä materiaaleja, joista eri toimijat voivat löytää ideoita ilmastopyhiinvaelluksen toteuttamiseen lasten ja nuorten kanssa, sekä niiden yhteydessä pidettäviin pysähdyksiin ja hartaushetkiin:

-          Kati Jansa (toim.), Pyhiinvaellus. LK-kirjat 2011.

-          Suvielise Nurmi ja Panu Pihkala (toim.), Luontokirkkovuosi. Lasten keskus ja PTK - poikien ja tyttöjen keskus 2013.

Kirjan luontohartauksista pyhiinvaelluselementtejä ja ilmastoteemaa on esim. luvuissa Kevät 2. Jalanjäljet, 6. Tuuli ja Pyhä Henki; Kesä: 4. Metsän suojassa, 6. Kalliolle, tunturille; Talvi 5: Rukoushelmet ja luonto.

Ilmastopyhiinvaelluksia itäisille ristisaattoreiteille

Suomen Ekumeeninen Neuvosto liittyy Euroopan kirkkojen järjestämiin pyhiinvaelluksiin, jotka suuntautuvat Pariisin COP21-ilmastohuippukokoukseen marraskuussa 2015.

Tavoitteena on antaa kirkkojen piirissä toimiville ihmisille mahdollisuus tulla yhteen klassisen kristillisen toiminnan ja ajankohtaisen, polttavan tematiikan ympärille. Rukous ja ristisaatto ilmaisevat solidaarisuutta niitä kohtaan, jotka jo nyt ankarimmin kokevat ilmastonmuutoksen seuraukset. Pyhiinvaellusten kautta on mahdollista elää muutama päivä yksinkertaisesti, yhdessä ja lähellä luontoa. Niiden kautta myös kiinnitetään yleistä huomiota ympäristökysymysten merkitykseen. Ilmastonmuutos haastaa keskittymään olennaiseen ja näkemään yksinkertaisen elämäntavan arvo kristillisen tradition kautta.

SEN on mukana nimenomaan tiedotuksensa kautta useissa tapahtumissa, jotka liittyvät Norjasta ja Ruotsista Tanskan ja Saksan kautta Pariisiin suuntautuvien ilmastopyhiinvaelluksien sarjaan.

SEN on myös mukana kolmessa tapahtumassa, jotka tuovat ilmastopyhiinvaelluksen perinteisille itäisille ristisaattoreiteille. Jokaisessa niistä myös ylitetään historiallinen Idän ja Lännen kristikunnan raja: Pohjois-Karjalassa, Etelä-Virossa ja Itä-Puolassa. Siten rakennetaan ekumeenista yhteyttä ortodoksisten, katolisten ja luterilaisten kirkkojen kesken. Hankkeen yhteisenä otsikkona on Roots and Wings. Traditional lifestyle, environment and the future. Siinä hyödynnetään Viron Setunmaan Obinitsan kirkonkylän asemaa suomalais-ugrilaisten kansojen kulttuuripääkaupunkina 2015. Yhteistyökumppaneina ovat Viron kirkkojen neuvosto, Unkarin ekumeeninen neuvosto ja Uzhgorodin ylipiston Institute of Ecological and Religious Studies sekä Ilomantsissa paikalliset ortodoksinen, luterilainen ja helluntaiseurakunta.

Ukraina-Puola-tapahtumaan liittyy päivä Itä-Puolassa, johon kutsutaan mukaan osanottajia kaikista kolmesta tapahtumasta.

Ilomantsi 17.-20.7.

Obinitsa 2.-3.8.

Uzhgorod-Bialystok 15.-12.8.

Tarkempaa tietoa www.ekumenia.fi

- Heikki Huttunen

Toivon viesti Kirkkopäivillä

Kouvolan kirkkopäivillä (22.-24.5.2015) järjestettiin lauantaina iltapäivällä ilmastonmuutosta käsittelevä tilaisuus nimeltä ”Ilmastonmuutos – tuhon vai toivon ajatuksia?”. Keskustelemassa olivat arkkipiispa Kari Mäkinen ja akatemiaprofessori, ilmakehätutkija Markku Kulmala. Heitä haastattelivat yhteiskunnan ja kestävän kehityksen asiantuntija Ilkka Sipiläinen Kirkkohallituksesta ja ilmastotutkija Laura Riuttanen Helsingin yliopistosta. Myös täysi valtuustosalillinen yleisöä osallistui vihreillä ja punaisilla äänestyslapuilla sekä kommenteilla ja kysymyksillä.

Lähtötilanne oli seuraava: Yleisöltä kysyttiin, ovatko he ilmasto-optimisteja vai –pessimistejä, eli uskovatko että ilmaston lämpeneminen saadaan rajoitettua esimerkiksi kahteen asteeseen. Lähes koko sali puhujia myöten näytti punaista lappua. Hanskoja ei kuitenkaan lyöty yhdessä tiskiin, vaan lähdettiin kartoittamaan toimintatapoja ja toivon mahdollisuuksia.

Vaikka keskustelijoina oli luonnontieteilijä ja teologi, kyseessä ei ollut eri tieteenalojen vastakkainasettelu, vaan keskustelijat olivat selvästi yhteisellä asialla. He myös näkivät tieteenalojensa voivan hyötyä toisistaan. Mäkisen mukaan luonnontiede on välttämätön, ja sen suunnalta tulee nykyajan profeetallinen viesti siitä, missä on kuljettu väärin. Kulmala taas korosti, että luonnontieteilijät lähtökohtaisesti antavat faktoja, eivät tee kannanottoja. Niiden tekemiseen tarvitaan muita aloja. Kulmalan mielestä kirkko voisi puhua ilmastonmuutoksesta ja siihen liittyvästä synnistä ja katumuksen tarpeesta vielä nykyistä enemmän.

Keskustelu tuotti joitakin mahdollisesti elämään jääviä lausahduksia. Yhtenä keinona ilmastonmuutoksen hillitsemiseen Markku Kulmala sanoi: ”Huolehdi perheestäsi ja läheisistäsi. Joka ikinen turha avioero lisää hiilijalanjälkeä.” Useampaan kertaan mainittiin tilanteen ”sietämätön monimutkaisuus”, ja tilaisuuden jälkikeskusteluissa moni pani merkille tämän uuden kiteytyksen.

Keskustelua leimasi toivosta puhuminen. Esimerkiksi kysyttäessä, kannattaako tässä tilanteessa synnyttää lapsia tähän maailmaan, arkkipiispa vastasi yksiselitteisesti: ”Kannattaa. Niin kauan kuin lapsista huolehditaan ja heille keitetään iltapuuroa, on toivoa. Jos näin ei enää tehdä, on kaikki toivo mennyt.” Toivoa molemmille keskustelijoille antoi se, että on niin paljon ihmisiä, jotka jatkuvasti työskentelevät ilmaston eteen.

Loppupuolella esitettiin monia mietityttävä kysymys siitä, onko yhden ihmisen toiminnalla merkitystä. Keskustelijat totesivat, että kaikilla tasoilla, yksilön, perheen, yhteisön, valtion ja niin edelleen, voi tehdä jotakin – ei ole tasoa jolla ei voisi tehdä mitään. Markku Kulmala antoi myös listan perusasioista, joita jokainen voi tehdä. Laitettakoon ne tähän toiveikkaaksi lopuksi:

• puiden istuttaminen
• lentomatkojen vähentäminen
• perheestä huolen pitäminen (”Joka ikinen turha avioero lisää hiilijalanjälkeä”)
• sopiva virtuaalimaailma, esimerkiksi videokokoukset
• arjen käytännöt: ei ruokaa hukkaan, täysien pesukoneellisten peseminen
• kohtuullinen ja yksinkertainen elämä

 

Markku Kulmala ja Kari Mäkinen lähettivät terveisensä Pariisin ilmastokokoukseen. 

Kuva: Ilkka Sipiläinen

- Piia Rytilä